Black Lotus-lauma asustaa siis Siperian koillisosissa, joilla kesät ovat lyhyitä, mutta anteliaita, ja talvet pitkiä ja rankkoja. Maasto on paikoin tasaista, mutta suurin osa on kuitenkin mäkistä maastoa. Vain harvoilla paikoilla on aukeaa, eli lauma asuu enimmäkseen metsän suojassa. Ihmisiä ei alueella yleensä käy, kuin metsästämässä hirviä, mutta ei niitä joka vuosi ole näkynyt.
Metsä on sekametsää, eli alueelta löytyy sekä havu-, että lehtipuita. Aluskasvillisuus on hyvin sakeaa ja ja maa on turpeista ja multaista, etenkin leirin läheisyydessä, missä kulkevat susien tallomat polut, jotka ovat peittyneet havuista ja neulasista. Pensaat ovat hyvin tyypillisiä ja multaisen maan aiheuttamana monet puiden juuret ovat puskeneet esiin, joten askeleitaan on varottava. Kostea ja varjoisa metsä on myös hyvin sammaleinen ja harvat kivet ovat täysin paljaita.

Pohjoisesta WWn reviiriltä virtaa alueellemme joki, joka saa alkunsa hurjana Koskena. Sittemmin joki kääntyy hieman kohti itää ja levenee matalaksi ja rauhalliseksi, mistä se on helppo ylittää uimalla. Vain vähän matkan päästä joki jatkaa yhä kulkuaan kohti kaakkoa syventyen ja kaventuen taas vauhdikkaaksi ohittaen leirimme melko läheltä. Tämän matkan joen törmät ovat savisia ja korkeita, joten niitä sopii varoa. Joki jatkaa mataansa vuolaana ja synkkänä ja kääntyy lopulta suoraan kohti etelää mutkittelevana ja matalana virtana, joka saavuttaa huippunopeutensa kivikkoisella matkallaan, joka päättyy kuohoavaan Putoukseen, josta se rauhoittuu hyvin syväksi järveksi. Järvestä vesi jatkaa matkaansa vain ohuena purona kaakkoon, joka on helppo ylittää keveällä loikalla, ja katoaa reviiriltämme muuttuen WRn ja DWn rajapuroksi.

Luoteessa maasto muuttuu hyvin harvaksi ja lehtipuut valtaavat alueen. Jänikset viihtyvät valoisassa ja lehtisessä maastossa, jota koristaa matala mäki, Koivumäki. Se on hyvin tunnettu jäniksien saalistuspaikka, sillä tällä alueella jäniksien pesiä riittää. Hieman tuntemattomampana alueena reviirillämme pidetään aivan koillisessa sijoittuvaa Myskiniittyä. Niitty on aikoja sitten tapahtuneen maan vajoaman aiheuttama, kun kova savi ja sora ovat jääneet aloilleen ja muovanneet paikalleen laajan ylängön, jonka reunat ovat vain parin metrin korkuiset, mutta soraiset ja jyrkät. Itse niitty on aukea ja täältä löytyy ainoastaan heinää ja erilaisia ruohoja. Alue on myös tunnettu myskihärkien laidunnusmaa, mutta niitäkin näkee yleensä vain muutaman.

Hyvin tamppautunut ja käytetty reitti, Peurapolku, mutkittelee leirimme länsipuolella saaden alkunsa etelästä Aukionlaidalta ja jatkuen eri kokoisena ja paljaana aina Turvalliselle ylitykselle asti. Nimi ajaa hieman harhaan, sillä polkua käytämme pääsääntöisesti me sudet, joten saaliseläimet yleensä välttävät tätä reittiä, mutta ennen se oli peurojen ja kauriiden tavallisin reitti joelle. Polun varrella vain vähän leiristämme luoteeseen sijaitsee tuttu tuntomerkki, Suuri kivi. Se on seissyt muinaiselta jääkaudelta asti ja ihmisten maailmassa monen tonnikivi tunnetaan nimellä “hiidenkivi”.

Lisäksi reviirillämme on kaukana lännessä tuttu paikka, Palanut mänty, jonka nimi kertookin, että pienen peinellä aukiolla lepää kauan sitten kärventynyt ja kovettunut suuri ja ontto mänty, joka on suosittu oppilaiden koulutuspaikka. Palaneen männyn aukio on varsin varjoisa ympärillä olevien kuusien takia, sekä idässä aukiota suojaa pensaikkoinen tiheä alue, ja kaksi nuorta kuusta joiden välistä yleensä opettajat ja oppilaat työntyvät saapuessaan paikalle. Palaneen männyn aukion laidalla on myös suuri kuusi, joka seisoo jykevänä hiekkaisen rinteen päällä ja sen paksut vanhat juuret työntyvät hiekkaisesta rineestä läpi ja muodostavat rinteen ja juurten väliin mukavan turva- ja leikkipaikan.
Reviirimme viettää asteittain matalammaksi kohti louasta, jossa maasto muuttuu pääosin kuusten valloittamaksi, jossa siis aluksena vain sammaleet kykenevät elämään kuusten varjoissa. Aukio sijaitsee aivan reviirimme keskellä etelässä, ja on suuri ja heinikkoinen alue, joka on suosittu peura ja hirvieläimien saalistusalue. Sen itäpuolella on myös hauska leikkipaikka, joka muodustuu käppyräisestä kaatuneesta lepän rungosta, joka ei suinkaan ole kuollut, vaan jatkaa yhä kukoistustaan ja kasvaa oksistaan aina vain käyremmiksi ja sen rinnalle kasvaneet nuoret koivujen ja haapojen taimet luovat paikasta vielä seikkailullisemman.

Lauman Leiri sijoittuu turvallisesti suunnilleen reviirin keskiosaan. Paikka on melkein kokonaan autio ja siellä sijaitsee suuri, päältä litteä kivi, Suurkivi/Alfakvi vartioi ja näkee kauas. Kivi on muuten litteä ja jykevä, mutta kaartuu takana matalasti kohti maata ja katoaa maaperään, jota kautta on helppo vain talsia kivelle. Leirissä on myös kallio, joka pilkistää Suurkiven tavoin maasta,  jonka sisään vie luola, Suuri luola,  jossa soturi ja oppilaat nukkuvat. Luolaan johtava käytävä on leveä ja niin korkea, että Mustatähti mahtuu astelemaan suorana koko matkan. Luola levenee “holviksi”, joka jatkuu soikeana ja on varjoisin luolan perällä. Luolan seinämät ovat kalliolta, josta puskee vain harva ja pieni juuri läpi. Lattia on multaista, mutta senkin alla on kova ja jykevä kallio.
 Vain Suurluolasta hieman koilliseen, Suurkiven ja Suuren luolan välissä on kolmesta kivestä muodostunut suuaukko, joka vie multaseinäiseen, pienempään luolaan, Pentuluolaan, jossa pennut asuvat kuningattarien kanssa. Jokaisella kuningattarella on pentuluolan seinustojen läheisyydessä toinen toistaan suurempi pesä, jotka on rakennettu irtokarvoista, sammalista ja oksista, joilla emo pentuineen saa nukkua.
 Leirin lounaisluolella, muista luolista erillään oleva Parantajanluola on hiekkaiseen pienen pieneen mäkeen kaivettu pesä. Sen suuaukko on leveä ja matala ja siitä on puskettava läpi hieman kyyristyneenä, mutta jo käytävä on tarpeeksi korkea asteltavaksi pystyssä. Lyhyen käytävän päässä on itse pesä, jonka seinät ja lattiat ovat molemmat punertavaa ja ja kovettunutta hiekkaa, joka luo hieman valoa koko luolaan. Parantajaluolan perä ja toisen seinän hiekkaan on kaivertunut ns. hyllyjä, joille on helppo asetella kaikki parantajan yrtit. Viimeisellä seinustalla on potilaille varattuja Pentuluolan kaltaisia petejä, joille sairastuneet ja pahemmin loukkaantuneet sudet viedään.

Leiriä suojaa vain oikeastaan muutama kitkerä pensas ja kuusi, eikä leirissä ole nimettyä sisääntuloa, vaikkakin yleisin niistä on Alfakiven ja Parantajaluolan välissä.
Leirin eteläpuolella maasto viettää hieman alas tasaiselle jyrkänteen harjalle, jonka nokasta näkee kauas. Jyrkänne on muutaman kymmenen metrin korkuinen ja putoamisesta tuskin selviäisi. Jyrkänteen itäpuolella matka alas muuttuu loivaksi ja hiekkaiseksi rinteesi, jolla kasvaa oikeastaan vain rikkaruohoja. Kellertävä hiekka on aurinkoisina päivinä hyvinkin kuuma ja etenkin sen muutamat harmaat kivet hohkavat polttavan kuumina. Pehmoinen hiekka on vaivalloinen asteltava etenkin ylöspäin, mutta ei mahdoton.

• Väri= Black Lotus (Black Star) [Mustatähti]
• Väri= Broken Rowan (Scar Star)[Arpitähti]
• Väri= White Wolf (Spot Star) [Täplätähti]
• Väri= Wind Rose (Sand Star) [Hiekkatähti]
• Väri= Silver Wind (Silver Star) [Hopeatähti]
• Väri=Dark Water (Night Star)[Yötähti]
• Väri= After Glow (Old Star)[Vanhatähti]
• Väri=Crystal Moon (Spring Star) [Kevättähti]
• Väri=Black Pine (Gold Star) [Kultatähti]
• Väri=Shadow Sea (Shadow Star) [Varjotähti]
• Väri(valk.)=Big Wind (Big Star) [Isotähti]
• ½Väri= Villikissalauma Wood Rose (Water Star)[Vesitähti]
  Lisää tietoa laumoista ja SSRstä #täältä#

(Lauman nimen perästä löytyy alfan nimi ja suomennos! Pinkit sulkumerkit=Narttu ja vihreät=Uros)
Mikäli tahdot soturinimesi jälkeen jättää laumasi ja perustaa oman lauma, kartalle lisätään laumasi reviiri.

 Reviirimme piirroskuva, josta näkyy suunnilleen kohdat, joissa on jotain tiedettävää.
Napsauta kuvaa ja näet sen isompana.

Monen laista maisemaa löytyy reviiriltämme.

Virta on voimakas, joten on hyvä oppia tuntemaan turvalliset ylitys paikat.

Reviiri on suurimmaksi osaksi varjoisaa metsää.

Talvet ovat kylmiä ja ankaria, eikä piilopaikkoja juuri ole.